Paivitin sivupalkkiin lapasvaihtolapaset swappeihin. Kuvaa en olekaan julkaissut aiemmin eli tassa tulee:

lapasvaihtolapaset

Vari on farkunsininen oikeasti.

Edellisesta postista sen verran, etta se on lahinna sellainen purkaus, johon ei sen enempaa ehka kannata kommentoida, ettei karkaa vallan kasista koko aihe. Siksi poistin kommentointimahdollisuuden, ei jatketa tata enempaa. Eikohan aiheesta ole kaikki sanottu. Itse postinkin voisi poistaa, mutta jaakoon nyt tuonne kummittelemaan.

Ja YarnHarlotin sivuille oli nakojaan tullut kultamitalit ja jotain arvontajuttujakin. Suomen joukkueelle oli tullut 72 mitalia, mika on tosi hieno suoritus :)


I updated the exchange mittens in the sidebar. I haven't published the picture before, so here it is:

lapasvaihtolapaset

The color is really denim blue.

And in YarnHarlot's blog there were the gold medals and some drawing for some prizes. Go check it out. And Team Finland got 72 medals, which is really amazing! :)
(This post will be entirely in Finnish.)

Tama ei nyt kuulu kasitoihin eika allekirjoittaneen elamaan kauhean laheisesti muutenkaan, mutta laitan tahan vinkiksi kaikille mitvitin erinomaisen kirjoituksen liittyen viimeaikaisiin parodioiviin kuvituksiin ja sananvapauteen. Itse en asiasta kovin paljon lisaa osaa kirjoittaa, silla kirjoitus on varsin tyhjentava, mutta yksi asia jai kummittelemaan mieleeni.

Mista johtuu, etta kristinuskon ja muiden valtauskontojen kritisointi ja parodiointi on luvallista ja sallittua, mutta kun kyse on islamista, sen parodiointi tai kritisointi on tabu? Ja kaiken huipuksi taman tabun rakennamme me lansimaalaiset itse. Siis alistamme itse itsemme terroriin, jonka rakennamme itse. Lyhyesti: emme uskalla kirjoittaa negatiivisesti naista vahemmistoista, siina pelossa, etta negatiivinen kritiikki aiheuttaa (kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti) oman varren mitan lyhenemisen?

Eiko tama kerro naille muille (ja kaytan sanaa tietoisesti), etta on taysin hyvaksyttavaa nostaa alakka joka ikinen kerta, kun tuntuu, etta herne oisi nekkaan luiskahtamassa? Ja etta se voidaan tehda sananvapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien nimissa? Ja etta siten heidan sananvapautensa, heidan demokratiansa (sikali kuin sita on), ja heidan ihmisoikeutensa ovat jotenkin painavampia, jotenkin tarkeampia kuin meidan muiden?

Mista tammoinen ajattelu kumpuaa? Siitako, etta lansimaissa naita muiden kansojen edustajia elaa vahemmistoina, ja etta naiden vahemmistojen sisalla on muutamia, joiden kaapeista astiat ovat kayneet vahiin, ja etta nama muutamat voivat tehda jotain? Siitako, etta nama muiden kansojen edustajat voivat tehda meille lansimaalaisille kollektiivisesti jotain pahaa?

Hehan tekivat jo, 4,5 vuotta sitten.

Joten miksi siis lansimaalaiset pistavat ehdoin tahdoin paansa pensaaseen? Miksi poliitikot ja journalistit (ja herran tahden, isot paivalehdet) pyytelevat anteeksi kuvia ja sanoja? Tai jattavat ne julkaisematta? Mihin kerta kaikkiaan on kadonnut journalistien ammattietiikka ja luonne, miksi enaa ei potkita aisan yli (kuin sensuurivapaissa aiheissa)? Miksi ei enaa nosteta omaa aanta kuuluviin, senkin uhalla, etta jostakin saattaa tuntua pahalta?

Alkaa ymmartako vaarin. Kritiikki taytyy sallia, kaikissa olosuhteissa ja kaikkia kohteita koskevaksi. Kritiikkiin taytyy myos pystya vastaamaan. Mutta kritiikkiin oikea vastaus ei ole vakivalta. Ja vakivallan pelossa kritiikkia ei voida kieltaa keneltakaan.

Jannittavaa, etta "maassa maan tavalla" on kaantynyt "maassa islamin tavalla". Jannaa, etta ihmisoikeudet ja sananvapaus on eri ryhmille eri. Etta muslimivahemmisto ajaa muiden vahemmistojen ohi. (Saamelaistutkijana on pakko alahtaa: ei nunnukamiehienkaan esittamista televisiossa kielletty lainkaan, eika sita pyydelty anteeksi, vaikka se loukkasi saamelaisia. Siis miksi saamelaisten oikeudet vetaa herne neukkaan on erit kuin muslimien?)

Ja kaiken huippu on, etta me lansimaalaiset pidamme itse ylla tata kaksoisstandardia, tata kahden moraalin saannostoa.

(Tasta paasisi katevasti aasinsilloin telaketjufemakon lempiaiheisiin, mutta jaakoon talta kertaa.)

Tassa ei ole kyse (kuten joku mitvitin kirjoitusta kommentoinut esitti) pyhyyden konseptin unohtumisesta lansimaissa. Jonkin asian tai instituution pyhana pitaminen ei annan oikeutta teilata tai teloittaa niita, jotka eivat pida samaa asiaa pyhana. Pyhyys ei ole unohtunut lansimaissa: jos meille sananvapaus on pyha, se ei ole "vahemman" pyha kuin muslimin kasitys profeettansa pyhyydesta. Eika profeetan pyhyyden nimissa (eika sananvapaudenkaan, sen puoleen) voida vetaa sapelia mekon helmasta ja kayda vaarauskoisia ojentamaan. Pyhaa sotaa ei ole olemassa, toisen ihmisen hengen riistaminen erilaisen uskon nimissa on moraalitonta ja ahdasmielista. Aivan samassa linjassa on toisen ihmisen sanomisen vapauden riistaminen. Talla asenteella nimittain asetutaan sen toisen ihmisen ylapuolelle, ikaan kuin silla profeettaan uskovalla on "isompi isoveli" tai pyhempi profeetta kuin meilla, jotka profeettaan emme usko.

Ja loppuviimeksi: uskonto, joka ei kesta kriittista tarkastelua eika kritiikkia, on aika huono uskonto.

Joku totesi mitvitin kommenteissa, etta sananvapauteen kuuluu, etta sanomisistaan on vastuussa. Kylla, tietenkin nain on. Mutta sanomisensa taytyy pystya sanomaan, ilman etta taytyy pelata jonkin marginaalisen tai kaukaisen ryhman vakivaltaisia reaktioita.

Tahan samantyyppiseen ilmioon tormaa tietylla tapaa myos ison veden talla puolen (joka on kaksoismoralismin Luvattu maa). Tosin kotirintamalla hyvaksytaan Irakin sodan ja Bushin arvostelu (aiheesta), mutta esimerkiksi kristittyja fundamentalisteja ei arvostella. En tieda, onko kyse maton alle lakaisusta (tai siita, etta Kaliforniassa uutiset suodattuvat eri tavalla kuin muualla) vai mista. Kristinuskoa saa toki taalla kritisoida ja parodioida, mutta fundamentalistien tekoihin tai arvoihin ei puututa, ja nama Aarimmaisyys Oy:t johtavat kuitenkin maata. Samalla tavalla he saatavat lait koskien mm. evoluution opetusta ja syntyvyydensaannostelya. Nailla laeilla he vievat maata askel askeleelta kohti keskiaikaa, jossa ei kyseenalaisteta traditiota, ei vallitsevia kaytantoja, ei julkista mielipidetta, ei kasitysta vapauksista (ja vastuista) ja moraalista. Tieteellisen koulutuksen saaneelle ihmiselle tallainen paan pistaminen pensaaseen on jotenkin aivan kasittamatonta. Sita paitsi, Bushin tyhmyyteen vetoaminen ja kritisoiminen auttaa hyvin vahan, jos sen tyhmyyden tuloksiin ei uskalleta koskea.

Kanssapistelijat, kayko teille koskaan niin, etta pistelette yollakin? Unissanne? Tai neulojat, neulotteko unissanne?

Mina neulon ja pistelen unissa. Projektit edistyy niin, etta tuntuu, etta kaappitolkullahan niita valmiita pitaisi olla. Arvatkaa vaan, miten aamulla pieneen paahan koskee. Kaiken huipuksi olo on suorastaan uupunut, vaikka pitaisi olla virkea ja levannyt.

Viime yona tein aivan yli-ihanaa kelttiliinaa pistelevalle kanssahenkilolle. Se taytyy kylla toteuttaa. Ja tana aamuna eraat langat huutelivat kaapista ja halusivat ehdottomasti Kevat-huiviksi. Ja viela niin, etta siihen neulotaan mukaan helmia! Kevat-huivi on kaunis, muttei sekaan ole aiemmin kauheasti puhutellut. Helmet minusta on kuuluneet ihan helmitoihin, eika langan sekaan pyorimaan. Mutta taidan silti toteuttaa tuon Kevat-huivin helmilla. Joskus.

Taytyy niistaa akkia tama kaikki sonta paasta, tai muuten mie loydan itseni neulomasta Teddysta Fifia. Onneksi mulla ei ole niin paljon Teddya kaapissa (vaikka Teddya onkin vahan). Mista tuli mieleen, tein listan niista neuleista, jotka voisin toteuttaa pelkista varastolangoista. Lista on kaksi sivua pitka, ja mie olen todennakoisesti elakkeella, ennenkuin ne on kaikki tehtyna.

(Ihme kylla, en ole neulonut sukkia unissani koskaan. IRL senkin edesta. Vaalianpunaset sukat tais olla vuoden 12. pari. Taman taytyy olla jo sairaus.)

Taman kuvattoman postauksen punainen lanka on, etta sita ei ole. Pistelyt alkaa taas maistua (ja on syytakin, jalleen yksi deadline kummittelee), eika Unikkokaan enaa nayta muinaisen maailman hirviolta vaan ihan jees neuleelta. Laitan kuvia erinaisten projektien edistymisesta, kunhan jotain edistysta tapahtuu. Ja miksei tapahtuisi, tanaan on luvattu sadetta ja myrskya ja sehan on paras keli pistella ja neuloa!

(Ihan hullua muuttaa kaupunkiin, jossa sataa ehka 15 paivana vuodesta, jos sattuu tykkaamaan sateesta ja myrskysta.)


My fellow stitchers, do you ever stitch at night? Asleep? Or knitters, do you knit asleep?

I do. I make such a progress with all my projects, that I feel I should have closets full of knitted and stitched stuff. But in the morning, you can only guess my frustration. On top of it all I feel exhausted instead of rested.

Last night I stitched the most wonderful Celtic tablecloth for a fellow stitcher. I liked it so much I probably have to stitch it in real, too. And this morning, some yarn practically screamed at me, wanting to become Kevat (Spring) - shawl. And with beads, of all things! I do like that Kevat-shawl, but never as much as to knit it myself. And beads belong to beading, not knitting, in my opinion. But I guess I have to knit that beaded shawl, eventually.

I really must get rid of this cold, otherwise I'll find myself knitting Fifi of Teddy. Luckily, I don't have that much Teddy in my stash, though I have a couple of balls of it. Speaking of my stash, I wrote down a list of all the garments I could knit of my stash yarn alone. The list was two pages long, and I'll be retired when I have all of them knitted.

(It's a bit of a mystery, though, I've never knitted socks in my sleep. IRL I've knitted an ample amount of them, however. The pink socks were the 12th pair this year. This must be a disease of a kind.)

As you probably have guessed by now, there's no core in this posting. I've rediscovered (again) the joy of stitching (and I should, I have another deadline coming up), and even Poppy does not seem to be the demon of the ancient world it was a while ago. I'll post pics of these various projects when I have some progress made.
And I should make some progress, they predicted rain and storm here today and that is the best weather to stitch and knit!

(I must be downright insane to move into a city which gets rain on maybe 15 days of the year, and I happen to love rain and storming.)

Lisatty myohemmin (kun kerta muutkin) / Added later (because everyone else has done this):

Ten Top Trivia Tips about Tuulia!

  1. The opposite sides of Tuulia always add up to seven.
  2. Tuulia has 118 ridges around the edge!
  3. There are roughly 10,000 man-made objects the size of Tuulia orbiting the Earth.
  4. Europe is the only continent that lacks Tuulia.
  5. Czar Paul I banished Tuulia to Siberia for marching out of step.
  6. On stone temples in southern India, there are more than 30 million carved images of Tuulia!
  7. Astronauts get taller when they are in Tuulia.
  8. You burn more calories sleeping than you do watching Tuulia.
  9. If you blow out all the candles on Tuulia with one breath, your wish will come true.
  10. Humans have 46 chromosomes, peas have 14, and Tuulia has 7.
I am interested in - do tell me about

Ei voi oikeen sanoa etta tasta itsetunto saisi mitaan potkua. Mita kohta kolme tarkoittaa? (Laihdutuskuuria.) Enta seitseman? (Huh olkoon. Toivottavasti Karvajalka ei nae tata.) Ja kohdat 8 ja kymmenen todistavat sen, mita blogin lukijat ovat epailleet jo pitkaan: olen tylsa ja ameebaa alkeellisempi. Naiden kahden lisaksi myos kohta 4 pitaa paikkansa, koska minun nimisia (etu- ja takanimi) on tietaakseni vain yksi maailmassa, ja sattumoisin en nyt ole Euroopassa. :)

I can't say this boosts my self-esteem, really. What does no 3 mean? (Another diet.) And
seven? (Oh, hell. I hope HairyFeet does not see this.) And no's 8 and 10 prove what this blog's readers must have suspected for a while: I'm dull and more primitive than amoeba. These two and no 4 is true, since there's only one who has a name like mine (first and last name) and as it happens, I'm not in Europe :)

Kestan sairauteni kuin mies / I'll get through this like a man!

Lentsu alkaa hiljalleen helpottaan. Tassa kotirouvan elossa on se hyva puoli, etta voi nukkua kun nukuttaa. Keskiviikkona en tainnut olla hereilla kuin yhteensa 5 tuntia, ja torstaina sama juttu. Nyt ei enaa valu kuin nekka, mutta tarkeinta etta jotain tulee pois. Edellisessa lentsussa ei tullut.

Jaakoon nama inhorealistiset rakakuvaukset nyt tahan. Lentsussa kun on hyviakin puolia:
* Kevyt ylapilvi paanupissa saa unohtamaan arkiset murheet (kuten roskienviennin) moneksi paivaksi.
* Teeta voi juoda koko vuoden tarpeiksi.
* Ei paase notkumaan netissa kun paassa huippaa, tulee levattyakin.
* Eika tule neulottua (ja sitten purettua), vaan jannetupintulehduskierteesta karsivat ranteet saavat helpotusta valilla.
* Colin Firthia ja Jason Stathamia voi hyvin omintunnoin katsoa kaiken valveillaoloajan.

Mutta lentsun kaantopuoli se vasta kurja on:
* Kevyesta ylapilvesta laskeutuminen ei ole kivaa, kun keittiossa tormaa noin 3 viikkoa vanhoihin roskapusseihin, joiden uljaasta joukosta osa on jo marssinut omin voimin ulos ovesta.
* Tee alkaa noin kolmentoista kupillisen jalkeen maistumaan eritteelta.
* Nettiriippuvuus yhdistettyna flunssaan on vaarallista. Lopputulemana sekavaa polkkausta.
* Jos joutuu olemaan ilman puikkoja pari paivaa, olo kay karttyiseksi. Ei ole kivaa kellaan. Parempi ottaa puikot kateen ja olla tekevinaan jotain, voi sitten purkaa hyvin omintunnoin.
(Herroissa Firth ja Statham ei ole mitaan vikaa, edes rakataudin kaantopuolella.)

Eli lyhyesti: meilla on selvitty tasta taudista kuten mies: nukkumalla paljon, hautautumalla sangynpohjalle ja hyppyyttamalla puoliskoa ;) Nayttaa tehoavan :D

Taalla ollaan muuten olimpiapimennossa, mutta blogistanian kautta olen jotenkuten pysynyt hajulla suomalaisten menestyksesta. Suuresti ihmetyttaa edelleen tama curling-villitys. Tai no, se Uusipaavalniemi lahinna. Sille oli tehty ihan fanisivukin, joka aiheutti suurta hilpeytta ruudun talla puolen.

Allekirjoittanut seurasi "Uusiksen" ja kumppaneiden edesottamuksia jo edellisissa isoissa kisoissa. (Iso osa huvista liittyi siihen miten selostaja Uusiksen nimen nyt sanoo.) Curling on tosi addiktoiva laji, kun se on niin hidastempoinen ja sitten yhdesta heitosta voi olla kiinni koko touhu.

Mutta mie olen silti sita mielta, etta kylla kelkkailu pesee curlinginkin. Niiden ukkojen taytyy olla tosi metroseksikkaita, kun trikoissa hyppaavat muiden raavaiden miesten kanssa kelkkaan ja santaavat kohti tuntematonta.

(Tata postausta on kirjoitettu useampana paivana, eli ymmartanette, jos aasinsillat loistavat poissaolollaan ja ajatus poukkoaa..)

Talla viikolla sain myos oman vaihtopiponi DK:lta:



Pipo on just sellainen kuin toivoin: erilainen, erikoinen, korvat peittava ja kutittamaton! Lanka on aivan ihanaa, (lunttaan kirjeesta) King Colen Anti Ticklea (100% villaa), joka on neulottu kaksinkertaisena. Varit ovat hieman tummemmat oikeasti, aivan ihanat. Ja pipo on tosi paksu korvien kohdalta, joten varmasti ei paata palele. Kiitos kovasti, tama on aivan suosikki! (En ottanut kuvaa piposta omassa paassa, kun tulin just suihkusta ja tukka on marka. Ja itse on hankala ottaa kuva omasta otsasta.)

Pipovaihto on nyt siis kasassa, ja siivoan osallistujalistan pois tuosta sivupalkista. Samoin pipovaihtonappula vie vastaisuudessa PipoGalleriaan, jossa on kaikki pipot naytilla. Kiitos kaikille osallistuneille!

DK:n pipon mukana sain myos kaksi keraa mikrokuitulankaa:


Kiitos naistakin! Viela eivat ole avautuneet nama langat ja kertoneet, miksi haluavat tulla, mutta eikohan marinoitumiskierros kaapissa auta siihenkin ;)

Omat kasityot eivat ole sattuneesta syysta juuri edenneet. Talla viikolla on valmistunut vain (yllatys) sukkia:


Knitpicksin raitalangasta syntyivat nama. Olen ilmeisesti kehittanyt langanvenytyksen aarimmilleen, kun sain naihin menemaan vain reilun keran (50 g) lankaa. Toisesta kerasta on neulottu vain toisen sukan vartta puolet. Ja jalkani on siro 41. Puikot taisi naissa olla ne samat kakkoset.



Naissa sukissa lanka Knitpicksin merinoa, jonka varjasin itse. Puikot 2,75 mm. Toiseen sukkaan meni 3 paivaa, toinen syntyi eilen illalla. Paatelma: flunssa alkaa hellittaa :) Mallin nappasin Amelien blogista, tosin sovelsin mallia omaan kinttuun. Ja palmikkokierrot on tehty joka 3 krs. Kantapaan tein myos mallista poiketen, eli tein vahvistetun kantapaan, joka kapenee pyoreasti. Hankala selittaa, ehka kuvasta kay paremmin ilmi.

Karkeen tein sen kitchener stitch-paattelyn (jota graftingiksikin kutsutaan), jota moni muukin on kokeillut:


Mikahan tuolle tekniikalle ois hyva suomenkielinen nimi? Silmukoiden/silmukoimalla paattely?

Ihan siisti tuosta karjesta tuli, ois voinut olla siistimpikin. Katsoin ohjetta kirjasta, eika se avautunut millaan, ja purin karjen varmasti 6 tai 7 kertaa. Sitten tajusin, etta tein Metallica-takin kainalosaumat samalla tekniikalla, ja sitten aukesi. Yleensakin mulle on helpompi hahmottaa visuaalisesti ja itse tekemalla, niin nytkin. Kylla se sitten kavi jarkeen se kirjallinenkin esitys :)

Muita kasityojuttuja ei juuri ole valmiina, paitsi yksi RR-tyo, joka lahti jo kohti kaimaa. Siita kuvia, kun se rantautuu kotiin kokonaisena.

Nyt tyon alla on Murheenkryyni 2 eli Unikkotakki, ja pari pistelyjuttua. Joten menen keittamaan kahvit (eka kertaa 5 paivaan!) ja jatkamaan naiden parissa. Unikkotakin koetan saada valmiiksi ASAP, etta se ehtii Ullaan, joten karsivallisyytta!

Ja lopuksi onnittelut kaikille mitalin saavuttaneille olympianeulojille ja tsemppia niille, joiden neuleet eivat aivan valmiiksi ehtineet :)


My cold is finally over, well, almost. Being a luxury wife (wink) has a few benefits, such as sleeping whenever you feel like it. I was up only 5 hours on Wednesday and Thursday, so I've been sleeping quite a bit :)

Being sick also has some benefits:
* You don't have to worry about mundane chores for days.
* You can drink tea (and other hot beverages) like never before.
* You won't be able to surf all day long, but dizziness makes you rest, too.
* And you won't be able to knit all day long, either, so your sore wrists will get some rest, too!
* You may watch Colin Firth and Jason Statham on TV all your waking hours, with good conscience or without appearing odd to your mates.

But the downside of being sick is harsh:
* Not worrying about mundane chores gets back to you, when you discover 3 weeks garbage in the kitchen, some of which has already left, on its own.
* Tea starts to taste like (insert bodily fluid here) after 13th cup.
* Net addiction and a cold is a dangerous mix, you end up posting very, very cryptic blog posts.
* Not knitting for 2 days makes you cranky. Better pick up your needles and appear to knit something useful, then you can frog and feel good about it :)
(There are no negative sides to Mr. Firth and Mr. Statham, cold or no cold.)

In short: I've gone through this cold like a man: by sleeping a lot, dwelling in the bed the rest of the time and making HairyFeet do everything :) Seems to be working.

This week I got my exchange cap from DK:



This cap is exactly as I wished: different and exciting, covers my ears and does not tickle! The yarn is so soft, it's King Cole Anti-Tickle (100% wool), and knitted two strands together. The colors are a bit darker than in the picture, I really like them. And the cap is really thick, so it'll be very warm, too. Thank you so much, DK, this really will be my favorite!

The cap exchange is now finished, and I will erase the participants of the sidebar. Also the cap exchange button will lead to CapGallery, where you'll find all the caps. Thanks for participating!

With DK's cap I also received two balls of microfiber yarn:


Thanks for these, too! I don't have an idea yet what's to become of these, but let them stay in the closet with the rest of my stash, maybe that'll help them decide what they want to be.

My knitting and stitching has gone nowhere this past week. I have only managed to knit (surprise) socks:


Made with Knitpicks self-striping yarn. I only used a bit over a ball (50 g, 1,75 oz) for these, and my shoe size is 10 1/2! I think I used size 0 needles for these.



These socks are Knitpicks merino which I dyed myself. I used size 2 needles. The first sock took me 3 days, and the other only a few hours last night. The cold must soon be over then ;) The pattern is adapthed from Amelie's blog,
I knitted the twisted mock cables every third row and modified also the heel (the original pattern has an hourglass or shortrow heel).

The toe I finished with kitchener sticthes (or grafting):


I think the toe is quite ok, it could've been neater. I read the instructions in a book and I couldn't figure it out. I must've frogged the toe 6 or 7 times, until I realized I finished the underarm seams in my Metallica-sweater using this exact same method. After that, it was easy and when done, the written instructions made sense ")

Otherwise I haven't done anything, except I finished an RR stitching which is already on its way to my namesake. I'll post the pictures, when it gets to me finished (which will be next summer).

Right now I'm working on Pain-in-the-Rear-End no 2 (no 1 was Magda) aka Poppy Sweater, and a couple stitching projects. So, I'll go make myself a cup of coffee (first time in 5 days!) and continue with these. I'll try to finish Poppy ASAP so that it might be published in Ulla, so be patient :)

And last, congrats to all of you who managed to knit gold in the Olympics and good luck to those whose knits were not quite finished in time :)
Oisin teille tarjonnut nimpparikahvit, ihan sacherin ja muitten viritysten voimin, mutta se sacherin vaanto jai sitten kun aamulla herasin suu kuivana kuin beduiinin sandaali ja kurkku hiekkapaperilla. Nena valuu kuin hana, kuumaa teeta on mennyt jo pannullinen ja olo ei helpota. Eli saatte vaan virtuaalikahvia :)

[Kuvitelkaa tahan kuva kauniista kahvikupista ja vaikka kukista. En kehdannut ottaa meidan kahvikupeista kuvaa kun ne on melkeen kaikki jotenkin rumia tai korvattomia. Paitsi systerin tuoma Ihaa-kuppi joka kay melkein pienesta amparista. Mutta siina on teeta nyt.]

Lyhyesti tama sairastuminen tarkoittaa ainakin sita, etta unikkotakki edistyy vielakin hitaammin. Sen kimpussa en ole juuri aikaani viettanyt, olen kaksi paivaa kaytannossa nukkunut. Tekee ilmeisesti ihan kunnon rakatautia. Se tulee kummiskin valmiiksi, langat on paperikassissa ja kassi keskella olohuonetta, eli ei paase unohtumaan mihinkaan kaapinpohjalle. Ja menin lupaamaan sen Ullaankin, eli taytyy pusertaa. Mutta kipeana ei voi, menee purkuhommiksi.

Taman viikon neulesaldoiksi jaa siis todennakoisesti vain yksi sukkapari, josta laittaisin kuvan, jos oisin yhdenkaan saanut onnistumaan. (Kokeilkaapa itse laakepohnassa ottaa kuvia. Tulee taideotoksia makuuhuoneen lakanoista, seinan pintamateriaaleista ja omista varpaista. Mutta ei sukista.)

Aijuu, taman on moni muukin sanonut blogissaan, sanonpa miekin: Jos kaipaatte jotain apua tai ohjetta tai on muuta asiaa, mihin akuutisti kaipaa vastausta, niin kommentti tuoreimpaan postiin, kiitos. Mulle tulee kommentit sahkopostiin, ja joskus kommentteja saa metsastaa kauaskin vanhoihin viesteihin, ennenkuin loytaa sen tuoreen kommentin. Eli jos kaipaatte vastausta, niin laittakaa tuoreeseen viestiin se kommentti, tai vaihtoehtoisesti nakatkaa sahkopostia: tuuliasalmela MIUKU yahooPISTEcom. S-posti loytyy monestakin viestistani, ja aina voi kommentoimalla sita kysya. Kiittaa ystavallisimmin han.

Nauttikaa te nyt sita sumppia, mie meen tonne sohvanmutkaan rohnottaan. Colin Firthin voimilla uskoisin tasta lentsusta selvittavan ;))

Sorry, I have no energy to translate the above. Shortly, I caught this terrible flu, have no energy, the poppy sweater is going nowhere and I need my sleep. :)
Se siita polkkausplaahista. Karvajalka haki eilisen postin, ja voi voi..

Jokin aika sitten kaansin Deniselle muutaman ohjeen Ullasta, ja han pyysi kotiosoitettani, etta voisi laittaa kasinkirjoitetun kiitoskortin (joita taalla harrastetaan). Sen mukaan oli hypannyt paljon muutakin:

deniselta

Tuo sininen on se kiitoskortti. Samassa kuoressa oli Opal-sukkalankaa, vari on aivan ihana, juuri mun varinen! Mukana oli myos 2 charmsia, eli pienta korua, jotka voi laittaa vaikka rannekoruun tai avaimenperaan: toisessa oli nimikirjaimeni T ja toisessa pieni, naisellinen kasilaukku :) Denise oli laittanut mukaan myos vaaleanpunaisen virkatun tai neulotun ruusun (se oli kasitelty hyvin pehmeaksi ja porroiseksi joten en saanut selvaa mika tekniikka oli kyseessa), josta suunnittelin jo tekevani rintakorun tai huivikorun :) Ja kaiken huipuksi mukana oli neulonta-aiheisia kiitoskortteja!

Kiitos Denise, nama olivat aivan ihania! (Tosin Unikkoneuleen voi nyt kayda huonosti...)


Mr HairyFeet fetched yesterday's mail. Oh boy...

A while back Denise asked me to translate a few patterns in Ulla, which I did. Denise asked my mailing address for sending a handwritten thank you note. I did expect the note but not all that came with it:

deniselta

The blue one is the actual note. But Denise sent also Opal-sock yarn, I absolutely adore the colour! There were also 2 charms, one with my initial T and the other was a cute, tiny purse :) Also, she sent me a crocheted or knitted rose, which I think I'm going to make into a brooch :) On top of this all, there was a set of Thank You notes, with a very crafty theme!

Thank you so much, Denise, I absolutely loved these! (Though the poppy sweater might be left on hold for a while..)
Taalla vallitsee kasityoplaah ja polkkausplaah. Esimerkiksi eilinen meni reissulla Mount Palomarilla (reilu 1,5 km korkea nyppyla noin tunnin matkan paassa), enka saanut edes yhta sukkaa autossa valmiiksi. Kavimme observatorion pihalla, mutta emme lahteneet itse observatoriolle. Observatorion pihassa oli myos tanskandogitytto, jolla oli aivan ihana neulottu takki :) Palomarille olivat muutkin ilmeisesti lahteneet, koska tanne on virrannut viileampaa ilmaa ja Palomarkin oli saanut lumihuipun. Lunta oli noin 5 cm ja lampotila 1,5 astetta plussan puolella.

palomar mt reissu 18.2.06

Matkalla naimme kauniita maisemia, ja muutama kuva onnistuikin:

palomar mt reissu 18.2.06 2

palomar mt reissu 18.2.06 4

Alhaalla laaksossa appelsiini- ja mandariinipuut kantoivat satoaan ja ylhaalla oli pakkasta. Nakymat olivat todella komeat:

palomar mt reissu 18.2.06 3

Paivan reissulla matka kului kameran kanssa sohlatessa. Illallakaan kasityot eivat edistyneet, kun vaijyimme Transporter 2:sta ja Cellularia. Ensimmainen Transporter oli kylla selkeasti parempi, ja Cellular.. No, siina oli Kim Basinger eli ei se kovin ihmeellinen ollut. Mutta Jason Statham, namnam. Sen takia vaijyy kaksi huonompaakin leffaa ;) Niin etta ei mikaan ihme jos sukanvarret jaa vahalle huomiolle :)

Karvajalka ajatteli kylla allekirjoittanuttakin kun leffaostoksilla kavi: kassiin oli hypannyt Ylpeys ja ennakkoluulo-setti. Kaikki Bridgetinsa lukeneet tietavat, miksi 5 tuntia tata sarjaa on aivan liian vahan ;) Eikohan sen voimilla synny siis kierros poikineen Unikkojakin.


I haven't been that into knitting or crafting or blogging lately. For example, yesterday we went to Mt Palomar, and I couldn't even finish one sock in the car. We drove to the parking lot of theobservatory but didn't get into the observatory itself. On the lot there was the cutest Great Dane female with the prettiest knitted dog sweater :) There were a lot of people on the mountain, since the cold weather front produced roughly 2 inches of snow on top of the mountain.

palomar mt reissu 18.2.06

Some pictures taken on the way, on the eastern and southern grades of the mountain:

palomar mt reissu 18.2.06 2

palomar mt reissu 18.2.06 4

Down in Pauma Valley oranges and tangerines were almost ripe and it was freezing up on the mountain. The view onto the valley was gorgeous:

palomar mt reissu 18.2.06 3

So when Mr HairyFeet was driving I tried to take some pictures and couldn't knit in the car. Even in the evening I got nothing done, when we were watching Transporter 2 and Cellular. The first Transporter was definitely better and Cellular.. Well, "starring Kim Basinger" says it all.
But Jason Statham, yummy, because of him you can gawk a couple of mediocre films any night :) So no wonder if knitting sock cuffs wasn't that tempting :D

When DVD shopping, Mr HairyFeet thought of yours truly, too: he found himself buying the Pride and Prejudice set. Everyone who's read their Bridget knows why even 5 hours of it can never be enough ;) I'll watch it tomorrow, I might even be able to knit a few extra rows of my poppy sweater :)

Lisaa pipoja / More caps

Lisaa pipovaihdon pipoja:

Taman pipon Krista sai Riitalta:
riitalta kristalle

Ja Irja hauskan valkoisen pipon Saranellalta:
saranellalta irjalle

Jaanalle matkasi Tuitulta mainio pipo:
tuitulta jaanalle

Laskujeni mukaan vain oma piponi on viela postipojan matkassa, joten pipovaihto alkaa olla kasassa. Kiitos kaikille osallistujille!


More cap excahnge pictures:

This cap was sent to Krista by Riitu:
riitalta kristalle

And Irja received a pretty white cap from Saranella:
saranellalta irjalle

Jaana received Tuitu's fine hat:
tuitulta jaanalle

According to my records only my hat is still in the mail, so cap exchange is almost over :) Thank You for participating!

Vaihtoja / Swaps

Pipovaihdossa lisaa pipoja on paatynyt uusiin koteihin.

Taman tein Helkalle:
tuulialta helkalle

Lanka on Patonsin merinolankaa saajan toivevareissa. Malli on jalleen oma.

Tama pipo matkasi Irjalta Sirkalle:
irjalta sirkalle

Lanka on Valvillan mohairpolyakryyli sekoitetta, ja saajalleen mieluinen.

Ja Riikka lahetti pipon Kvillalle:
riikalta kvillalle

Lankana wool ja Anttilan Fleur.

Toivottavasti kaikki meni oikein :) Pipovaihto alkaa olla kasassa, viela joitakin pipoja on matkalla saajilleen. Yhdesta piposta en viela ole saanut kuvaa, eli pipokuvia tipahtelee viela muutaman kerran :) (Katevaa, kun omat tyot ei edisty ollenkaan, voi postittaa kuvia muiden toista!) :D

In the cap exchange some new hats have made it to their new homes.

This I knitted for Helka:
tuulialta helkalle

Yarn is, again, Patons Merino (or Classic Wool) in red, which is my pal's favorite colour. The design is, again, my own :)

Irja sent this hat to Sirkka:
irjalta sirkalle

The yarn is mohair-polyacrylic blend by Valvilla, and Sirkka likes it :)

And Riikka sent a cap to Kvilla:
riikalta kvillalle

The yarn is Novita Wool and Anttilan Fleur.

I hope I got it all correct :) The cap exchange is almost done then, still some hats are on their way in the mail. I'm still waiting for a pic of one cap, so be prepared for another cap exchange post. (Handy, when my own projects have been piling up and no progress has been made.) :)
Kisastudiosta tervehdys!

Olympialaisten toisessa lajissaan taman osallistujan tahti on selvasti hiipunut.

Tuntui, etta olin neulonut jo ihan hirveesti: aikaa oli vierahtanyt tovi poikineen, Aragorn ja Legolas olivat surmanneet lajapain orkkeja (kylla, olen myos LOTR-fani), puihin oli akkia kasvanut lehdet, vaikken edes muistanut niiden pudonneen, maito marssi uusien ystavien kanssa ulos jaakaapista jo aikapaivia sitten ja niin edelleen. Tyytyvaisena tahan alkuun laskin kierroksia: varmasti monta kierrosta oli tullut neulottua, varmasti takakappale oli jo kohta valmis. Niin luulis. Edellisesta tarkistuksesta lisaa oli tullut.. Puolitoista kierrosta. Hyva mina. On ihan voittajaolo.

unikkotakkiprojekti 2

Koko takakappaleen mitta on nyt noin 30 cm. Ei uskoisi, etta tama on aloitettu jo sunnuntaina, takakappaleenhan piti olla valmis. Intarsiaan tekniikkana kai palaa vahan enemman aikaakin, mutta tama yllatti kylla ihan totaalisesti. Alkukankeuden jalkeen on neulonta alkanut luistaa sutjakkaammin, muttei tata silti ihan hirmu nopeasti voi neuloa. Ohjetta tulee tuijotettua niin kauan, etta pikkuruudut alkavat jo vilistaa silmissa. Sita paitsi mua ei yhtaan nappais neuloa tata. Kaunis siita tulee, juu, mutta kun taa on ihan pakkopullaa. Ois paljon kivempi tehda vaikka... no, sukat vaikka!

Ei auta kuin taistella sitkeesti. Tiedan kokemuksesta, etta muuten tama jaa takuulla sinne kaapinpohjalle maatumaan eika tule ikina valmiiksi. Parempi sinnitella nyt, onhan tassa aikaa huikeat 10 paivaa viela :)

(10 paivaa. Minen saa tata ikina valmiiksi kymmenessa paivassa. Mita ihmetta mie oikeen aattelin?? Tyhma, tyhma, tyhma...)

Edit: muistin just miten epatoivoisesti valttelin neulomista tanaan: pesin ammeen. Taalla ammeen pesu tarkoittaa voimakkaita syovyttavia pesuaineita, voimakkaita kasiliikkeita laikan avulla ja pitkakestoista altistumista marassa, mahdollisesti hometta kukkivassa ymparistossa. (Hometta ilmestyy ammeeseen n. 2 paivaa pesun jalkeen, eristykset taitaa olla ihan kohdallaan.) Nyt on sitten keuhkot huippukunnossa, kadet haavoilla ja koko kampassa haisee kloori. Ei vissiin auta kun palata sorvin aareen.

Aijuu, onnittelut mitalisteille! Kaykaapa katsomassa Nancyn blogista, Time-lehdessakin on meidat mainittu :)


Hello, fellow knithletes! (It rhymes. Good start, then.)

I believe my pace in this second sport is somewhat slower than previously.

I felt I had knitted an awful lot: time had passed by, Aragorn and Legolas had slaughtered a billion orcs (yes, I'm a fan), somehow the leaves had grown on the trees even though I don't even remember them falling down, the milk and its fellows marched out the fridge ages ago it seems, et cetera. Feeling mighty proud about myself I started counting the rows. Surely I had knitted a lot, surely the back would be soon finished. Yeah, right. Since the last count I had knitted... a row and a half. Yay. Go me. Feel like a winner now.

unikkotakkiprojekti 2

The back reaches roughly 12 inches in length. It's impossible to think that I starting casting on on Sunday, the back should've been finished by now. Intarsia as a technique is time consuming, yet it did take me by surprise, bigtime. Since some probs in the beginning, I have managed to keep an adequate pace, but still it seems to take me more than usually. I gawk at the chart till I see itty bitty stitches everywhere. I don't want to knit this. It's pretty, yes, but I hate knitting this. I'd very much like to knit something else, maybe.. I don't know, maybe a pair of socks?

Well, I guess I just have to fight my way through this not-very-co-operative project. I know from experience that if I quit now and knit something else, this'll be found hidden to the back of my closet long after my days are over. (I'm awfully poetic today, and filled with movie references.)

Better finish this off now, I still have 10 more days!

(10 days. I'll never finish this in 10 days. What the hell was I thinking?? Stupid, stupid, stupid...)

Edit: I just remember how desperately I tried to avoid knitting: I scrubbed the bathtub! After long exposure to Clorox, my lungs are hurting now as are my hands, and the whole place smells like the morgue. Great. I guess I have to get back to knitting now, as my home is spotless now :D

Oh, and congrats to those who already have finished! Btw, go check out Nancy's blog, even Time Mag mentions Knitting Olympics!

Lapasohje / Mitten pattern


Tassa on ohje puna-mustiin lapasiin.

Here's the pattern for my red and black mittens. Scroll down, the English translation is below.

Ohje on suunniteltu Patons Merino-langalle, jonka neuletiheys kirjoneuleessa oli 21 s / 24 krs = 10 cm 4,25 mm puikoilla. Ohjeen mukaan lapasista tulee suurehkoon naisen kateen sopivat. Ohjeen mukaan tehtyna lapasissa on kiilapeukalo, mutta on mahdollista tehda myos tavallinen. Ohjeen mukana on piirroskaavio, joka on vasemmalle lapaselle. Oikea neulotaan peilikuvaksi.

Perustaidot lapasten neulomisesta ovat hyodyksi.

Aloitus: Luo 38 s ranneketta varten mustalla. Neulo 3 krs ainaoikeata, tee sitten koristereunus: *neulo puikon alusta 3 s oikein, kiepauta vasen puikko tyon alta niin etta se kiertyy*, toista krs loppuun. Jaa silmukat neljalle puikolle. Jatka sitten rannekkeen neulomista.
Tama on ns. latvialainen aloitus, joka on myos vihreiden sukkieni ohjeessa. Jollet halua tehda tata aloitusta, luo 38 s mustalla ja neulo 2 krs nurjaa. Jatka sitten rannekkeen neulomista.

Ranneke: Neulo 1 krs oikein. Aloita kirjoneule: *1 o punaisella, 1 o mustalla*, toista. Neulo kirjoneuletta 15 krs tai kunnes rannekkeen korkeus on n. 9 cm. Neulo sitten 2 krs nurjaa mustalla. Neulo seuraava krs oikein ja lisaa samalla sopivin valein yhteensa 9 s = 47 s. Tama lisays-krs on kaavion ensimmainen krs.

Tassa on kaaviosta pieni kuva, klikkaa kuvaa niin saat isomman kuvan.

lapaset


Kaavion mukaan neulominen aloitetaan oikeasta alakulmasta. Kaaviossa on merkittyna jokainen krs ja jokainen s. Oikeassa reunassa on krs:n ensimmainen silmukka. Lapaset neulotaan pyoroneuleena.

Kaaviossa on kolme nuolta, jotka on merkitty kirjaimin. Nuolen A kohdalle teet kiilapeukaloa varten lisaykset. Nuolen A molemmin puolin olevat silmukat jaavat tyohon peukalosilmukoiden erottelun jalkeen, toisin sanoen ne neulotaan myos sen jalkeen. Voit tehda ensimmaisen krs:n lisayksista 1-2 s talle kohtaa. Lisaa seuraavien krs:n aikana joka 2. krs:lla peukalokiilaa varten 2 s, niin etta niita nuolen B kohdalla on sinulla yhteensa 15 s. Peukalokiilassa reunimmaiset s:t (jotka siis nakyvat kuvassa) neulotaan mustina, naiden silmukoiden valissa neulo rannekkeen mallineuletta punaisella ja mustalla. Peukaloon muodostuu siis pitkittaisraitoja.


Nuolen B kohdalla peukalosilmukat erotetaan tyosta erikseen, eika lisayksia enaa tehda, vaan lapanen neulotaan normaalisti kaavion mukaan nuoleen C asti. Nuoli C merkkaa ensimmaista kavennuskierrosta, jolloin aloitat karjen kavennukset. Kammenpuolella kaventavat silmukat ovat punaisia, ja kammenselan puolella mustia. Toisin sanoen, kavennat reunimmaiset silmukat neulomalla ne oikeassa reunassa takareunoistaan yhteen ja vasemmassa oikein yhteen. Naita kaventavia silmukoita edeltaa kammenpuolella 1 punainen s ja kammenselassa 1 musta s. Viimeiset silmukat (3) neulotaan: *nosta 1 neulomatta, neulo 2 oikein yhteen, nosta neulottu s yli*. Katkaise lanka ja veda se s:den lapi. Neulo oikean kaden lapanen peilikuvaksi.

Peukalot: Ota 2 puikolle jattamasi silmukat kiilapeukalon lisayksista. Jos on tarpeen, voit poimia langankiertoja ja lisata nain silmukkamaaraa. Neulo pitkittaisraitakuviota 10 krs. Kavenna peukalonkarkea varten molempien puikkojen alussa ja lopussa kunnes kummallakin puikolla on vain 1 s. Veda lanka naiden lapi.

Paattele langat ja hoyryta.


This pattern is for Patons Merino yarn (black and red), with gauge as 21 stitches and 24 rows = 4" (10 cm). I used US size 6 needles (4,25 mm). My hands are rather large, so you might have to adjust the gauge to get mittens suitable for smaller hands.

According to this pattern, you will knit a gusset thumb increasing stitches. It is possible to knit a regular thumb.

There's a chart in this pattern, and the left mitten is pictured in the chart. The right mitten is a mirrored image of this.

Basic knowledge of knitting mittens might be useful.

To begin: Cast on 38 s with black yarn for the cuff. Knit 3 rows in garter stitch, and then knit the Latvian twist edging: *k 3, rotate the left hand needle under the cast-on edge and then behind and over the top of the right hand needle until the s are ready to be knit again*, rpt *-*to the end. Divide the stitches onto 4 needles and continue knitting the cuff.

If you wish not to knit the twist edging, begin by casting on 38 s and purl 2 rows. Continue knitting the cuff.

The cuff:
K 1 row. Begin the colorwork pattern: *k 1 with red, k 1 with black*, repeat *-*. Repeat this for 15 rows or until your cuff is approximately 3,5" (9 cm) long. Purl 2 rows.

During the next row, knit all stitches and increase a total of 9 stitches. All increases in this pattern are worked by knitting the stitch first through the front loop and then through the back loop. You should have 47 s now. This row of increases is the first row (from the bottom) of the chart.

Here's a small picture of the chart, click to enlarge.

lapaset


Knitting according to the chart is begun from the lower right hand corner. In the chart, every stitch and every row (except for thumb gusset increases) is marked. On the right edge of the chart is the beginning of each row. The mittens are knitted in circular.

There are 3 arrows in the chart, marked with letters. Arrow A: between these two stitches you will knit the thumb gusset increases. These 2 stitches will remain to be knitted after you have separated the thumb stitches from the actual mitten, these two stitches are not part of your thumb stitches! If you wish, you may increase 1-2 stitches (on the 1st row of the chart) around arrow A. You will work the thumb gusset increases before you reach arrow B in the chart, at that point you should have 15 s for the thumb. The colorwork for the thumb is worked as in the cuff, k 1 in red and k 1 in black, so the thumb becomes striped.


When you reach the point of arrow B in the chart, leave 15 s of the thumb waiting and the mitten is knit according to the chart, until you reach the point of arrow C. Arrow C marks the first top decrease row. On the palm side the decreasing stitches are knitted with red, on the other side with black. The last stitch on each side is the decreasing stitch. On the right hand side you will knit the first two stitches together through the back loop, and on the left hand side you will knit them together regularly. The top is worked in circular with DPN's, and there are no stitches between the decreasing stitches. If you have your stitches on 4 needles, you will knit 2 stitches together through the back loop at the beginning of you 1st and 3rd needles. You will also knit two stitches together at the end of the 2nd and 4th needle. The last 3 stitches on each side are worked as follows: slip 1, knit 2 together, pass slipped stitch over. Pull the yarn through all the stitches.

Knit the right hand mitten like the left hand mitten, the chart must be a mirrored image for this.

Thumbs: pick the stitches you left waiting for the thumb. Knit vertical stripes for 10 rows. I knitted the thumbs with 2 needles, and decreased in the beginning and at the end of both needles, until I had 1 s remaining on each needle. Pull the yarn through the stitches.

Weave in ends and block.

I will give this pattern out for personal use only. You may not alter, publish or reproduce this pattern in any way without my permission. I will not give permission to sell garments made using this pattern or make this pattern into a kit. I'll reserve all rights to change, reproduce, reprint or sell this pattern. I hope you respect this information concerning copyrights.

Vaaleanpunaisia unelmia / Rose red dreams

En ole paljon saanut neulottua, mutta jalki on ollut sitakin suloisempaa:
nallesukatnallesukat 2

(Klikkaamalla isommaksi. Huomaa pinkit pyjamanlahkeet. Vuorokauden aika on myohainen ja meilla hillutaan pyjamasiltaan.)

Sain Makepeacelta lankaa eraiden silmukkamerkkien vaihtaessa omistajaa, ja en millaan voinut olla tarttumatta Novitan Nalleen, jossa oli tama herkullinen pinkki patkavari. Sukat on ehka saaneet innoitusta Jaywalkereista, joskaan en sen ohjetta (mutta kuvia kylla) vilkaissutkaan kun silmukoita loin. 60 silmukkaa varteen, puikot 2,75 mm, hyvat tuli. Puikot on tosin sisaanajovaiheessa, joten kasiala vaihteli hieman, kun ne bambupuikot eivat luistaneet kertakaikkiaan ollenkaan.

Naiden ruusunpunaisten sukkien myota kaikille Oikein Hyvaa Ystavanpaivaa!


I haven't knitted that much, but I think the outcome has been all the cuter:
nallesukatnallesukat 2

(Click on the pic to enlarge. Note pinkish PJ's. It's night time already and at this hour I'm usually in my pajamas.)

MakePeace sent me some yarn, when I made her a couple of stitch markers, and I could not help but grab this Novita Nalle in variegated pink. These socks may have been inspired by Jaywalkers, though I only browsed through some pics of them a few days back. I haven't really paid any attention to the pattern, but I might now knit them toe-up. I casted on 60 stitches for the cuff, using needles in size 3 (2,75 mm), and I like these socks a lot! The bamboo needles are still being run in and I noticed some inconsistencies in my knitting, as the outcome is slightly incoherent. I'm not sure if this is something only visible to me ;)

With these rose red socks I want to wish everyone Very Happy Valentine's Day!



Paivitys: Huomasittehan? Blogisanomissa kirjoitetaan meista!

Update: Did you notice? Blogisanomat writes about Knitting Olympics! (Only in Finnish, sorry.)

Mita ihmetta taalla on tapahtunut?

Suurimmat puutteet on nyt korjattu, joitakin puuttuu viela. Laitan noita valmistuneita toita talteen sivupalkkiin jne. kun saan aikaiseksi.

Pipovaihtolaiset: jos huomaatte etta omalta kohdalta puuttuu tahti, eika pitaisi puuttua (eli olette pipon laittaneet maailmalle), laittakaa viesti vaikka kommentteihin. Koitin laittaa listaan tahtia sen mukaan mita kirjanpitoni ilmoittaa, mutta sekaan ei ole aukoton. Samoin joitakin blogiosoitteita puuttuu viela.

En tieda mita Blogger oli tehnyt, mutta opimme tasta yhden asian: template talteen joka kerta kun tulee muutoksia.

Vahingosta viisaampi :)

Aijuu, englanninkieliset kanssapolkkaajat kyselivat tumppujen ohjeen peraan. Laitan sen tanne, kun saan kirjoitettua puhtaaksi.

I found out this morning that Blogger had totally messed up my blog, I don't know how or why. I'll try to fix it, but it'll take me a while, so please be patient.

And for those interested in the pattern for the mittens, I asked Knitty about offering it to them for publishing. They won't publish patterns for any items of which any pictures have been published before. This means that since I published pictures of my mittens in my blog, in the Knitting Winter Olympics blog and Team DPN blog, my mitten pattern is not eligible by their standards. So, I will publish the pattern here in both English and Finnish when I have finished writing and proof-reading it. Please, be patient. These updates with the blog template already made me hate HTML so it might take a while ;)
No niin, ehka tama lapassotku on nyt sitten puitu tarpeeksi. Ainakin omalta kohdaltani paatin lopettaa koko asian ajattelun. Kiitos kaikille kommentoineille! Onneksi olympiamieli on viela tallella, ja intoa riittaa lahtea tekemaan toista haastavaa neuletta.

Tarkeampiin ja isompiin asioihin: pipovaihto on edennyt jalleen. Meri on saanut Lauralta piponsa:
Lauralta Merille

Valitettavasti pipo ei aivan sopinut saajalleen, joten joku toinen saa siita oivan ja kauniin paahineen lammittajaksi. Lankana on Adriafilin Charme (merino-kashmir-dralon-sekoite), ja malli Suuresta Kasityolehdesta 8/05.

Pipovaihtajat huomio! Viimeinen postituspaiva on keskiviikkona 15. helmikuuta! Laittakaa viestia sahkopostiini, jos on ongelmia pipojen saattamisessa matkalleen ajoissa. Koetan muistaa paivittaa blogin sivupalkin ja pipogallerian joka kerta, kun sahkopostiin tulee ilmoitus uusista pipoista, mutta jos naissa on jotakin puutteita, ilmoittakaa niin korjaillaan :)

Taalla meilla neuleet eivat ole juuri edistyneet tanaan. Tein joitakin pistelyjuttuja, ja neuloin vahan unikkotakkia, mutta oikea ranne sanoi sopimuksen irti illansuussa, ja unikkotakkiinkin tuli kauhea syltty niista langoista, joten neulepuolella touhut eivat ole juuri edistyneet. Huomenissa kuitenkin uudestaan ladulle :) Mukavia olympialaisten jatkoja kaikille!


I believe this bickering (and I use the term very loosely) over my mittens is over now, at least for my part it is. I promised myself I wouldn't even waste time thinking about it. Luckily I still have the Olympic spirit, and I'm anxious to finish this second challenging knit.

On to more important things: the cap exchange goes on. Meri has received her cap from Laura:
Lauralta Merille

Unfortunately the cap didn't quite fit Meri, so someone else'll have a nice and pretty cap to wear in the wintery weather. The yarn is Adriafil's Charme (merino-cashmere-dralon-blend), and the pattern from Suuri Kasityolehti 8/05.

I also reminded cap exchange participants of the deadline, which is on Wed Feb 15th.

As for my knits, I have made hardly any progress at all. I did some cross-stitching, and knitted the poppy jacket, but my right wrist got really sore in the evening and my yarn got all tangled up when knitting the jacket, so I just decided to give myself a break. But tomorrow I'll get back on track with my sweater. I wish everybody Happy Knitting and lots of luck with your Olympic projects!

Toinen laji / Second sport

(English readers, scroll down. This post is a bit long ;D)

Toisaalla NeuleBlogistaniassa kritisoitiin nopeata suorittamista, ja toki vedin pienen palkokasvin nekkaan, vaikkei ehka oisi pitanyt. Jotenkin ymmarran kirjoittajaa ja hanen argumenttejaan, mutta jotenkin tekstista tuli kumminkin paha mieli. Vastasin jo kirjoittajan tekstin kommentteihin, mutta kirjaan tahan viela joitakin omia ajatuksiani.

Kasitin Stephanien alkuperaisen ajatuksen olleen naista olympialaisista sen, etta jokaisen tulisi neuloa jotain itselleen haasteellista. Neulonnan saa aloittaa, kun olympiatuli syttyy, ja kun se jalleen sammuu, on neuleen oltava valmis. Olympialaisten hengessa me neuleolympialaisiin osallistujat neuloisimme nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin.

Tata ajatusta pohdin itse kohdallani pitkaan. En pida itseani nopeana neulojana, enka kovin kokeneenakaan. Aloitin blogini pidon vasta viime kesana, ja loysin silloin neulomisen uudelleen. Sen jalkeen olen tehnyt vain pienia toita, enka lainkaan kirjoneuleita. Edellisesta kirjoneuleesta on aikaa vuosia, ja sekin on ollut vain sukanvarteen yksinkertainen kuvio omasta paasta. Ei siis mitaan, missa olisi joutunut tuijottamaan kaaviota joka kierroksella. Haastava kirjoneuletyo kuulosti siis hyvalta idealta. En juuri tee toita ns. poytalaatikkoon, vaan teen yleensa aina neuleita, joille minulla on kayttoa, nyt tai myohemmin. (Tasta syysta minulla ei ole eika tule olemaan mm. ponchoja.) Toisekseen, yritan jokaisen neuleen kohdalla tehda neulontakokemuksesta haastavan: jollei muuten niin kokeilen jotakin uutta neulonta- tai yhdistamistekniikkaa, tai uutta lankaa, tai puikkokokoa ja niin edespain. Tahan muodostavat poikkeuksen vain yhden illan valityot, niin kuin esimerkiksi nuo vasta valmistuneet Isoveli-sukat.

Paatin siis neuloa kirjoneuletumput, koska minulla oli varastossa niihin sopivaa lankaa sopivissa vareissa. Halusin todella paksut lapaset, melkein kinttaat, jotta nappejani ei palele, sitten kun palataan Suomen pakkasiin. Kirjoneuleessa halusin toteuttaa kelttikuvioita, ja kaytin inspiraation lahteena kirjaa, jossa on kelttiaiheita. Kirjassa ei ole mitaan valmiita ohjeita, vaan kirja on tarkoitettu kaytettavaksi niin, etta siita voi muokata malleja omiin tarkoituksiinsa. Tein juuri nain, ja itse asiassa jo sopivan mallin loytaminen vei ylettomasti aikaa. Paadyin malliin, jota jouduin muokkaamaan jonkin verran lapasiini sopivaksi. Lapaset olen siis itse suunnitellut alusta asti, vaikka idea kuvioon onkin muualta.

Sitten aloitin neulomisen. Alku oli hillittoman hidasta, kun sormet eivat olleet tottuneet useamman langan pyorittelyyn. Jossain vaiheessa tahti nopeutui, mutta uudet ongelmat odottivat kammenpuolen kuvioinnissa. Opin sen periaatteen vasta toisen lapasen aivan loppumetreilla, niin ettei tarvinnut enaa tuijottaa kaaviota ja laskea hitaasti silmukoita. Purin kierroksia useampaan otteeseen taman todella haasteellisen kirjoneulekuvion kanssa.

Lapasten valmistumistahti oli minullekin yllatys, vaikka en totta puhuen odottanutkaan valmistumisen vievan aivan 16 paivaa. Minusta 16 paivan aikarajaan tahtaaminen ei ole itse tarkoituskaan, vaan tarkeinta on, etta neuleen koosta riippumatta se on valmis, kun olympiatuli sammuu. (Olisinhan voinut tehda muita projekteja valilla, mutta jostain syysta olen alkanut neuloa tyon kerrallaan valmiiksi.) Tyon haasteellisuudesta mainitsinkin jo, ja minusta kriteerit tulevat tayteen. En missaan nimessa kilpaillut mistaan "ekan valmistujan" palkinnosta, sikali kuin sellaista on edes. Minulle tarkeinta oli saada nain iso kirjoneuleprojekti valmiiksi nopeasti, eika tuhertaa viela isomman tyon kanssa paivatolkulla. (Varsinkin kun keskittymiskyky on n. 8-viikkoisen koiranpennun luokkaa.) Toki olisin voinut tehda nama lapaset ohuemmasta langasta, mutta niita ei nyt ollut varastossa, enka sattuneesta syysta lahtenyt ostamaan lisaakaan.

Naiden argumenttien pohjalta minusta on siis vaarin, etta nopeita valmistujia kutsutaan alisuorittajiksi, koska aikaa ei kulunut tarpeeksi kauan. Toisekseen, haasteellisuus on subjektiivisesti maariteltava asia ja jokaisen ratkaistava omalta kohdaltaan. Se, mika on minulle haaste, on jollekulle toiselle varmasti jokapaivainen projekti. Samalla tavalla, se mika on minulle valipalatyo (niin kuin ne sukat), on jollekulle toiselle haastava hanke. Naita asioita ei minusta voi laittaa samalle viivalle, eika haasteellisuuden kriteeri voi olla se, kuinka paljon aikaa saa neuleeseen uppoamaan. Olisin toki voinut tuhertaa kolmosen pikkupuikoilla (vaikka ne minulle ovatkin normaali tyokalu) jotakin neuletta, joka olisi vienyt enemman aikaa, mutta minusta se olisi ollut alisuorittamista: olen tehnyt sellaisia vastikaan (ja keskenkin on se Rose Trellis, joka on juuri tuon tyyppinen neule).

Ja lopuksi: jos olympialaisten henki on citius, altius, fortius, niin mitka kriteerit minun tyossa jaavat toteutumatta? Tein lapaset nopeammin kuin koskaan ennen, varikkaampina kuin koskaan ennen ja ilman valmista ohjetta. Jos tama ei ole olympiahenkinen neule, en tieda mika on.

Kaiken huipuksi, en ymmarra miksi tallainen voi aiheuttaa pahaa mielta toisille. Enhan mina kenenkaan suoritusta ole alentamassa, naissa olympialaisissahan kilpaillaan itsea vastaan!

Haluaisin kuulla teidan muidenkin ajatuksia tasta, ja muita nakokantoja, joita en ehka itse ole osannut ajatella. Ja olen pahoillani, etta pauhaan tasta nain laajalti, mutta ehka on hyva paastaa tama mielipaha ulos ettei se jaisi kaihertamaan mielta :)

Pauhaamasta paastyani esittelen seuraavan projektini alun:

unikkotakkiprojekti

Jalleen sama lanka, eli Patonsin merinovillainen lanka ja puikot 4,25 mm. Mulla on tata lankaa varastossa jonkun verran ja olen paattanyt saada sen neulottua nyt pois alta. Lanka on ihanaa, mutta tuskin sita enaa lisaa hankin.

Ohje on tyohon jalleen ihan oma, piirsin sen alusta asti. Idean sain Marimekon Unikko-kankaasta, mutta unikkoni piirsin siis itse. Myos sommittelun tein itse. Kaaviossa on takakappale, piirran etukappaleen kun saan tuon takakappaleen tehtya. Pohja on musta, kukat punaisia ja ruskeita (kera vilkkuu ihan kuvan ylalaidassa kun tarkkaan katsoo) ja keskella vaaleanvihreat pyorylat. Tasta tulee siis takki, ja se huovutetaan. Saa nahda riittavatko langat: mustaa on 500 g, punaista vahan reilummin, ruskeata vain 300 g ja vihreata 200 g. Mustan riittavyys on ainoa kysymysmerkki.

Tasta tulee siis intarsianeule, jota sitakaan en ole tehnyt sitten yla-asteen epaonnistuneen liiviprojektin. Haastetta pitaisi siis taas olla: itsesuunniteltu neule, tekniikka kaytannossa aivan uusi, epavarmuustekijana huovutus ja kokoa reilusti. Tasta tulee siis se toinen olympialajini :) Lupaan olla tekematta tata liian nopeasti loppuun ;))



Elsewhere in knitblogs my fast pace with the mittens was criticized, and I was frankly a bit upset about this, even though I probably shouldn't have been. Somehow, I do understand the writer and her arguments, but still I was a bit irritated by the whole idea. I already replied to her in the comments of her blog, but I thought I should write some thoughts here in my blog as well.

For those of you who do not speak English, her main argument was this: to finish too fast is not according to the Olympic spirit. To finish before the deadline is not as Stephanie intended, which was to finish a challenging garment in 16 days. The writer does not mention me, but I thought I might be at least partially responsible for this, since I finished my mittens in less than a day. This, to the writer, is competing only for being the fastest knitter and underachieving in the other categories (such as knitting something challenging). And maybe finishing faster than others somehow degrades their achievements, since everybody gets the same medal or button for their blog.

Now, to me, this makes no sense whatsoever. To me, Stephanie's idea was, that all the participants should knit something challenging to them. This project should be finished during the Olympic Games in Torino. In the spirit of the Olympics, us participants would knit faster, higher and stronger. And now, my critic says us faster knitters have only understood the first part.

I spent a significant amount of time pondering about citius, altius, fortius and what it means for me. I do not consider myself a fast or an experienced knitter. I started my blog only last summer, which was when I re-discovered knitting. Since then, I have only knitted small items, and no colorwork garments. I knitted my last colorwork item years ago, and it was a small stripey figure on the cuffs of socks, that I designed myself. It was nothing challenging, since I didn't use any patterns that I would've had to stare row after row. A colorwork item sounded like a good (and challenging) idea, then. I do not really knit anything I wouldn't use now or later (and this is why I don't have and will not knit any ponchos). Secondly, with every project, I try to make it challenging: it might be only a new way to sew the seams, or a new way to knit, or a new yarn, or new needle size and so forth. The only exceptions to this are the small in-between-projects-type of knits, such as the socks of variegated yarn I finished a few nights back.

So, I decided to knit colorwork mittens, since I had the yarn for them. I wanted really thick mittens, almost like gloves, because I will be needing them when we return to Finland. I wanted to use Celtic figures, and as inspiration I used a book with Celtic motives. There are no instructions or patterns in the book, it's meant to be used as a basis for one's own designs. Even finding the proper design (although I had the book) was a challenge on its own. I ended up using a pattern that I had to alter rather significantly to fit my mittens. Thus, I do think the design is my own.

Then I began knitting. The start was unbearably slow, as my fingers were not used to knitting with multiple yarns. At some point I was able to knit faster, but I faced more problems with the design on the palm side of the mittens. I learned the principle for it at the very end of the second mitten, before that I gawked at the chart row after row. I had to frog several rows because of this difficult pattern.

It was a surprise to me, too, to finish these mittens so fast. To be frank, I didn't expect it to take 16 days, but not less than a day either. And frankly, I do not think it's the point in these Knitting Olympics to aim for the 16 day deadline. I believe the most important thing is to finish it by the end of the Olympic Games. (I could've knitted other projects whilst working on these, too, but untypically for me, I seem to knit and finish only one garment at a time.) I already wrote about how challenging these mittens were for me, so I think the criteria for these to be a knitted item suitable for the Knitting Olympics are met. I never intended to compete in the "who finishes fastest" category, if one exists. To me, to finish this extensive a colorwork relatively fast was the most important thing. I do not see the point in spending a lot of time doing it. (Especially, when I've been blessed with the attention span of an 8-week old puppy.) Sure, I could've used finer yarn for these, but I didn't have such in my stash and because of the yarnhamsters', I couldn't buy any.

Based on these points-of-view I think it's unfair to call faster knitters underachievers, because they do not spend more time finishing up. Secondly, to define something challening varies between individuals. What's challenging to me must be mundane and easy for someone else. And, what's mundane and easy for me (like the socks), must be challenging to someone else. The definition of challenging is not universal between individuals, and the only criteria cannot be the time used. I could've knitted something with very small needles (which is rather normal for me anyhow), absolutely, and made something that would've consumed more of my time, but to me, that's truly underachieving: I have just knitted something like that (and I haven't finished a similar project, my Rose Trellis-shawl).

And lastly: if the spirit of the Olympic Games is citius, altius, fortius, what criteria in my mittens are not met? I finished them faster than ever, more colorfully than ever and without an existing pattern. If this is not suitable for the Olympics, then I truly do not know what is.

On top of it all, I cannot see how me finishing fast can cause someone else to be upset. I'm not degrading anyone's achievements, these Olympics are about competing against oneself!

I would really like to hear your thoughts on this. You might have some points-of-view which I didn't even come to think of. And I'm sorry for ranting about this in such length, but I believe in venting instead of burying it inside.

Now, it's time for me to present the beginning of my next project:

unikkotakkiprojekti

Again, same yarn (Patons Merino) and same needles (size 6 US, 4,25 mm). I have a nice stash of this yarn and I decided to knit it all and not buy any more of it, though I do like it.

The pattern and chart is again my own, I drew it from scratch. The idea is from Marimekko's Unikko fabric (means Poppy), but my poppies I drew myself. The chart is for the back now, I'll draw the front pieces when I'm done knitting the back. The background is black, the flowers are in red and brown (you can see the brown ball in the upper part of the pic if you look carefully) and light green circles in the middle of the flowers. This'll be a felted jacket when it's finished. I hope I have enough yarn for it, I might run out of black.

This jacket is intarsia knitting, which I haven't done since one of my projects was a total bust in middle school. This should be challenging: it's my own desing, a practically new technique, and it's felted and thus going to be huge before felting. So, this'll be my second sport in these Games :) I promise not to finish too fast :D

Edit: some spelling errors fixed.