Epäonnen päivä

Tapahtunut tähän mennessä:
Neulottu ensimmäinen versio. Purettu se, ei näyttänyt hyvältä. Neulottu toinen versio, etukappaletta saatu aikaan n. 50 cm. Huomattu etukappaleessa moka. Irrotettu virheellinen alaosa, neulottu uudelleen. Neulottu toista etukappaletta myös se 50 cm. Yhdistetty uusi alaosa vanhaan yläosaan. Kuvassa toinen etukappaleista.
palmikkotakin etukappale

Yhdistin etukappaleen ala- ja yläosan eilen. Huomaako yhdistämiskerroksen? Huomaa tietenkin! Täytyyhän kädenjälki näkyä, ei sitä turhaan eilen kahta tuntia väännetty.

Oikeiden ja nurjien silmukoiden muodostamien raitojen vaihtumiskohdat olivat selättää polkkaajan, mutta jo kerroksen loppupäässä osasin jo melkein yhdistää ne ilman omituisia puolikkaita nurjia silmukoita. Se yhdistämiskerros näkyy tuon alimmaisen hannunvaakunan päällä olevan ristikon alareunassa. Ja varmimmin sen näkee noista suippopäisistä reunakuvioista: ensimmäisten kuvioiden yläpää on oudon suippo. Moka mikä moka.

Nämä on kuitenkin pieniä juttuja, jotka voisi unohtaa, ellei juuri tuon yhdistämiskohdan yläpuolella olisi vasemmalla toisessa reunakuviossa yksi väärä palmikonkierto. En olisi tätä itse hoksannut (ennen kuin liian myöhään, kuten yleensä), mutta onneksi lukijat ovat tarkkasilmäisiä ja sain vinkin tästä sähköpostiin. Olen tosi, tosi iloinen, että tästä sain vinkin, koska tuo olisi ottanut lanttuun niin maan perusteellisesti sitten myöhemmin. Jäin kuvatessa vaan miettimään, että muitakin tarkkasilmäisiä lukijoita täytynee olla, ja mun tuotosten täytyy olla kyllä aikamoisia painajaisia välillä. No, mutta nauruhan pidentää ikää. Totean kummiskin vielä, että jos (ja kun!) mun keskeneräisissä on mokia, niistä saa ja pitää huomauttaa. Mie mieluummin puran ja teen uudelleen kuin hoksaan sitten pingottaessa sen mokan, joka vie neuleen kaappiin käyttämättömänä. Kiitos siis tästä korjauksesta, samoin kuin Ainoliisan aiemmasta. Aiempaa pisteltyä merkkiä en voinut enää korjata, mutta onneksi tälle voi vielä tehdä paljonkin.

Koska yhdistämiskohta pistää (ainakin minun) silmään, sille olisi pakko tehdä jossain vaiheessa jotain, joten ainakin yläosa menee sammakoille. Jäin miettimään tuota mallia ylipäätään, ja jotenkin se häiritsee. Se on jotenkin aivan liian simppeli. Tai ehkä siinä on liikaa tavaraa. Tuo hannunvaakuna-ajatus on tarkoitus jatkaa hieman konstikkaampana (Viikinkineuleista se löytyy rengastettuna hannunvaakunana), mutta en nyt sitten oikein tiedä, miten jatkaisin. Lisäksi haluaisin ehkä taskut, ja ehkä helmasta vähän leveämmän, koska nyt mua ottaa aivoon tuo alaosan joustin. Se näyttää nyt siltä, että päällä takki näyttää "päiväni makkarana"-kisan voittajasuosikilta.

Harmittaa, että takki mörvelöityy jo tässä vaiheessa, mutta kuten sanottua, oppirahat on maksettava. Pistän takin näine hyvineen nyt hetkeksi hyllylle, ja teen jotain muuta välissä. Katson tätä sitten uusin silmin parin päivän tai parin viikonkin päästä, ja jos se vielä kovasti häiritsee, niin sitten pistetään kaaviot uusiksi ja tehdään jotain muuta. Palmikoissa pysytään, se on varma :) (Niin, ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja muita viisaita sanoja.)

Tuosta kuvasta nyt näkee kummiskin hieman sitä ideaa. Kommentit ideastani ovat oikein tervetulleita! Toivoisin myös ideoita noiden kirjojen suhteen, edelliseen postaukseen siis toivoisin lisää ideoita. Lupaan ostamani kirjat esitellä blogissa :)

1 comment:

Laura said...

Ahh Tuulia this knitting is so beautiful! Is it a scarf? The celtic knots/cables whatever they're called - I need to knit something like this because I really want to feel the texture of the cables!